EURYTHMICS: Peace

Arvio julkaistu Soundissa 10/1999.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Joskus kymmenen vuotta sitten Annie Lennoxin ja Dave Stewartin välit menivät lopullisesti poikki, avioero oli tullut jo paljon aikaisemmin, ja molemmat lähtivät omille tahoilleen tekemään lapsia ja mitä muuta sitten sattuivatkin tekemään. Musiikista heistä kumpikaan ei kuitenkaan luopunut.

Arvio

EURYTHMICS
Peace
RCA

Joskus kymmenen vuotta sitten Annie Lennoxin ja Dave Stewartin välit menivät lopullisesti poikki, avioero oli tullut jo paljon aikaisemmin, ja molemmat lähtivät omille tahoilleen tekemään lapsia ja mitä muuta sitten sattuivatkin tekemään. Musiikista heistä kumpikaan ei kuitenkaan luopunut. Siitä todisteena on nippu levyjä, joita ei voi kuvailla unohtumattomiksi, vaan pikemminkin tyystin unohtuneiksi. Sama kohtalo tulee vuosien myötä odottamaan myös tätä comeback-levyä.
Esimerkiksi Stingin tavoin Eurythmics tekee musiikkia ikäisilleen, yli 40-vuotiaille pop-musiikin kuluttajille. I Saved The World Today -esittely on häkellyttävän mitätön iskelmä ja seuraavaksi singleksi irrotettavan 17 Againin Sweet Dreamsia lainaavaa nostalgiaa on osuvampi kuvailla surulliseksi kuin innostavaksi. Yhdeksän seuraavaa sävelmää huuhtelevat tiensä pään läpi ja unohduksiin nopeammin kuin ehdin edes mainita niiden vaivaannuttavista teksteistä. Ja mikä pahinta, Annie Lennoxin äänikin kuulostaa jotenkin väsyneeltä.
Eurythmicsin Greatest Hitsillä on kymmenkunta todella uljasta pop-hittiä, mutta Peace on surullinen osoitus siitä, että kultainen 80-luku on jo kaukana. Sweet dreams, Annie ja Dave.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa