Fatboy on saavuttanut kotimaassaan Ruotsissa vankan kansansuosion roots-rockilla, jota meilläpäin on harrastettu lähinnä erikoismiesten ja -naisten keskuudessa. Yhtye on luonut tunnistettavan oman maailmansa, jossa rockabilly ja vanha country paiskaa tassua vahvan popsensibiliteetin kanssa. Kuvittele tehovatkain ja kaada sinne modernisoitu Agents, Hank Williams, Roy Orbison ja soolo-Morrissey. Lorauta päällä rasvalettimusiikin estetiikkaa ja maantietä keski-ikään asti hotkineen soittajaretkueen tyylitajua, paina nappulaa ja sinulla on Fatboy.
Love Creole -albumilla westernpaitaisten svenssoneiden juuripop on tuotettu tuhdimmaksi ja soinniltaan aiempaa selkeämmäksi. Ikään kuin yhtye haluaisi joka solullaan julistaa olevansa valmis nousemaan lopullisesti alakulttuurimaailmasta keskitien tallaajaksi, kaikkien halukkaiden Fat-boyksi. Se on ymmärrettävä haave ja pyrkimys, mutta jotain bändin ominaislaadusta on hukattu kasvojen kohotuksen yhteydessä.
Levyllä on hetkiä, jotka todella antavat syytä huoleen. Väkinäiseltä radiohittijahdilta kuulostava Walk Your Way tuo mieleen Hall And Oatesin Maneater-renkutuksen, ja se on surullista. New Suit -kappaleen raikas countrypop ja laulaja Thomas Pareigisin äänen varassa upeasti kelluva Give Me Something To Look Forward This Time luovat onneksi uskoa yhtyeen perimmäiseen hyvyyteen.
