Levyarvio: Fatboyn perinnekollaasi on rakennettu varman päälle – Uudella levyllä mukana myös Esa Pulliainen

Arvio julkaistu Soundissa 2/2019.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

Fatboy
Diggin' The Scene
Psykbunkern

Tukholmalainen Fatboy on hionut fuusiotaan jo runsaat 20 vuotta. Bändin kuudes albumi koostuu jälleen tutuista aineksista. Diggin’ The Scenellä rock’n’rollin ja rockabillyn sekaan louhitaan kantrimuistumia, rautalankaa ja vanhan ajan iskelmällisyyttä. Paikoitellen Fatboy soi yhä kuin puuttuva lenkki Stray Catsin ja Weeping Willowsin väliltä.

Levynsä nimiraidasta Fatboy on tehnyt tietoisen ellei peräti laskelmoidun kollaasin. Biisistä tapaa viikatemaista rosoa ja rautalankaa, kulkukissoja ja Johnny Cash -jolkotusta. Esa Pulliaisen kitara ja ruotsinsuomalainen laulaja Heidi Kaarto ovat äänessä pedal steelin herkistämällä iskelmäballadilla Aila, joka erottuu albumin kaikinpuoliseksi kohokohdaksi. Täsmätietojen puuttuessa joutuu olettamaan, että niin ikään Diggin’ The Scenen vierailijoihin lukeutuvaa Jo’ Buddya kuullaan Muddy The Water -bluesilla. Lähes Fleetwood Macin Albatrossin seesteisyydellä kutsuva Siren Call tuo laulusolisti Thomas Pareigisin tulkinnan lähimmäksi Roy Orbisonia.

Kellohameisen ja nahkatakkisen tanssi-iltansa viimeiseksi hitaaksi Fatboy tarjoaa prototyyppisen 50- ja 60-lukulaisen balladin. You Owe Me (Nothin’ At All) nyyhkii romantiikkaa Santo & Johnnyn 60-vuotiaan Sleep Walkin hengessä.

Lisää luettavaa