FLORENCE + THE MACHINE: Lungs

FLORENCE + THE MACHINE
Lungs
Island

Florence Welch on saanut tarttuvilla singleillään ja värikkäällä olemuksellaan osakseen niin paljon huomiota ja hehkutusta ennen albumijulkaisua, että Lungs taitaa olla yksi niitä levyjä, joista tulisi ehdottomasti pitää tänä vuonna.

Kameleonttimainen laulaja tuo mieleen valtaisan määrän eri artisteja ja tämän sekoituksen keskeltä on joskus vaikea erottaa, kuka oikeastaan on Florence ja millainen hänen oma äänensä on. Välillä ollaan hyvin lähellä Beth Ortonia, sitten taas Björkiä, joskus Welch kuulostaa jopa Kate Nashilta!

Laulajan tapa kiepauttaa melodiaa toistuvasti falsetissa puuduttaa nopeasti. Levyllä hieman hillitymmin tulkitut hetket tarjoavat kuin levähdyspaikan uuvuttavalta kuoppaisuudelta. Siinä missä esimerkiksi Joanna Newsomin polveileva laulutapa tuntuu pakahduttavan tunteikkaalta, vaikuttaa Welchin vokaaliakrobatia monesti vain ontolta kikkailulta.

Musiikki on suurimmaksi osaksi isojen rumpusoundien rytmittämää ja 80-luvun suuntaan kumartavaa (Eurythmics, Kate Bush), mutta samalla modernia, hyvin tuotettua brittiläistä popmusiikkia. Sanoitukset ovat parhaimmillaan maalauksellisia (Rabbit Heart) ja heikoimmillaan muka-haastavia (musiikillisestikin tylsä Kiss With A Fist) tai suttuisia (Girl With One Eye). Lopputulos on oudolla tavalla samaan aikaan niin raikkaan rosoinen kuin valmiiksi pureskeltu ja väljähtynytkin.