Akustinen kitara parhaana kaverinaan musiikkia tekevä trubaduuri ei välttämättä ole sisäisiä tuntoja purkava runosielu, vaan pelkistetyn ilmaisun sisään saattaa olla rakennettu hyvinkin vuorovaikutteinen tarkoitus. Frank Turner on aina kuulostanut siltä, että hänen tavoitteenaan on tuottaa kuulijoilleen mielihyvää ja itseluottamusta. Kuulostaa itsestäänselvältä, mutta miksi sitten niin moni syvimpiä tuntojaan rimputtava karvapää kertoo tekevänsä musiikkia etupäässä itselleen? Suosio on muka vain sivutuote. Frank Turnerin musiikki on aina kuulostanut siltä, että sen tarkoitus on luoda yhteisöllisyyttä.
Melkein breikanneissa punkbändeissä nuorempana irvistelleen Frank Turnerin edellinen sooloalbumi, kaksi vuotta sitten tullut Poetry Of The Deed oli miehen uran senhetkinen huipennus, jolla tunnettavuus lisääntyi roppakaupalla. Ja syystä: albumi oli yksi vuoden parhaista.
England Keep My Bones on edeltäjiään monipuolisemmin ja isommin soiva kokonaisuus. Tosin rakennuspalikoiksi riittävät akkarin lisäksi useimmiten piano, taustalaulut ja volyymia tulkintaansa lisännyt artisti itse. Ironisesti tällä kertaa levyn paras veisu on Turnerin yksin ilman säestystä esittämä English Curse, jonka tehon ihon pettämätön kananlihamittari osoittaa kesähelteelläkin.
