Hip hop -yleisöä nimellään hämmentävä lontoolainen Freestylers on jo kymmenvuotias. Se muovailee soundinsa vanhan koulun hip hopista, electrosta sekä raggasta ja rakentaa yritteliäästi siltoja vaikkapa The Fallin ja Whodinin välille.
Adventures In Freestyle kansoittaa edellisten lukujen tavoin ennakkoluulottomasti eri musiikinlajeja alistaen irralliset elementit biitille, joka muistuttaa Aston Harveyn ja Matt Cantorin pitkistä, syvälle ulottuvista juurista. Tätä ilottomien karvanoppabreikkien, lyhyiden kaarien ja köyhien ideoiden yksitasoista sekamelskaa olisi voitu erehtyä kutsumaan 15 vuotta sitten raikkaaksi tai tanssittavaksi. Adventures In Freestyle -albumi ei tunnusta lainkaan herkkyyttä brittiläisen klubielämän monimuotoisuudelle ja nykysuuntauksille, vaan tamppaa autuaan tietämättömänä maailmanmenosta kuulostamatta kuitenkaan kotikutoiselta.
Tanssilevyn seikkailumieli rajoittuu sen nimeen, joka antaa yllättävän kontrastin lattealle sisällölle. Se tarjoaa Matt Cantoria lainatakseni ”breikkejä massoille”.