Sanfranciscolaisen Girlsin kohdalla on popkriitikon hyvä koetella uskottavuuttaan ja ammattitaitoaan. Ensinnäkin tulee tietysti olla perillä yhtyeen keulafiguurin Christopher Owensin elämänkaaresta, joka kuljetti hänet Children Of God -kultin helmoista vaeltavaksi soittoniekaksi ja lopulta Girlsiä perustamaan. Toiseksi on totta kai osattava kammitsoida Girls aikalaistensa ja vertaistensa joukkoon – osaksi Yhdysvaltain lo-fi-indien ajanmukaista piiriä, jolle ovat yhtä lailla ominaisia niin Beach Boys -pastissimaiset lauluharmoniat, punkahtava piittaamattomuus äänen siloisuudesta kuin 1980 ja 1990-lukujen Britanniaan viettävä mieltymys kokeelliseen kitarasoundiinkin.
Kolmanneksi tulisi sitten kyynistyä ja lausua lopullinen, mielellään vähättelevä tuomio. Helposti tulee kuitenkin ajauduttua pinteeseen, sillä Album on täynnä erinomaisia popkappaleita. Valioesimerkeiksi käyvät vaikkapa muodikkaana tweenä suriseva Lust For Life, sentimentaalisuudessa kylpevä Laura sekä Hellhole Ratface, joka kuulostaisi tuoreelta The Magnetic Fieldsiltä, jos Stephin Merritt tekisi jälleen hyviä lauluja.