Viime vuosikymmenen vakuuttavin brittirockdebyytti oli Glasvegasin esikoinen vuodelta 2008: spektoriaanisia tunnelmia 1980-lukulaisilla indiekitaroilla höystettynä. Glasvegasin sielu on laulaja ja biisintekijä James Allan, jonka äärimmäisellä skottiaksentilla ryyditetty kailotus johdattaisi laivat Glasgow’n satamaan varmemmin kuin yksikään sumutorvi.
Kakkoslevy Euphoric/// Heartbreak\\\ ottaa askeleen rohkeasti oikeaan suuntaan: vielä isompaa, vielä mahtipontisempaa. Ikään kuin oltaisiin siirrytty monosta stereoon, pieneltä levy-yhtiöltä ylikansalliselle, skotlantilaisesta melankoliasta maailmantuskaan. Etenkin singlebiiseissä The World Is Yours ja Euphoria, Take My Hand tämä myös onnistuu erinomaisesti. Tällaista rockmusiikin pitää olla – pelottoman kirkasotsaista ja valtavalla liekillä palavaa.
Koska ilmaisu on ylenpalttisen väkevää, voisi myös olettaa, että materiaalissa on tähän vaadittavaa syvyyttä. Ja siihen se ei aivan yllä. Välillä tuntuu, että Allan karjuu omia aikojaan ja tuottaja Flood, nimensä mukaisesti, vyöryttää jokaisessa biisissä samasta saavista vettä kuulijan niskaan sen sijaan, että jesusandmarychainmäinen huhtikuinen sade valuisi selkäpiitä pitkin suoraan sieluun.
Ainoa poikkeus jatkuvasta myllytyksestä on päätösraita Change. Siinä Allanin äidin lukemat lämpimät sanat pojalleen paljastavat, kuinka syvimmät tunteet voidaan menestyksellisesti pukea myös riisutumpaan asuun.
