GOLDFRAPP: Supernature

GOLDFRAPP
Supernature
Mute

Allison Goldfrapp ja Will Gregory ovat kuljettaneet soundiaan vuosikymmenestä toiseen. Hienolla Felt Mountain-debyytillä (2000) kaksikko yhdisti modernit elektrorytmit 60-lukulaisiin eeppisiin melodioihin, jotka olivat vahvasti velkaa Shirley Basseyn ja John Barryn kaltaisille nimille. Kakkoslevyllä Black Cherry (2003) Goldfrapp löi kehiin koko kaupallisen potentiaalinsa, mutta yhtyeen kimaltava kasarisyntsailu taisi sittenkin olla ajan henkeen vielä liian eksoottista.

Supernaturella duo on kevyesti polkenut jarrua. Selvimmät ylilyönnit on karsittu minimiin ja yhtye esittäytyykin eräänlaisena hybridinä kahdesta aiemmasta vaiheestaan. Harmi vain, että samalla kyydistä ovat tippuneet juuri ne kaikkein herkullisimmat koukut.

Myös levyn ilmapiiristä voi aistia uusia tuulia – Allison Goldfrappin lauluääni ei sinänsä ole muuttunut, mutta lausuntatapa on. Neidon äänenkäyttö ei enää kuulosta lämpimältä tai seksikkäältä, vaan ainoastaan taidokkaalta. Pahimmillaan äänen briljanssi vaikuttaa jopa epäinhimilliseltä.

Will Gregoryn biititkään eivät saa synninpäästöä.

Supernaturelle mies on onnistunut loihtimaan vain yhden keskivertoa oivaltavamman taustan – U Never Know -kappaleessa uljaasti gootahtavat syntikat sulautuvat näpsäkästi Allisonin rankasti käsiteltyihin lauluosuuksiin. Myös biisin melodiakulku on varsin hieno.

Yksi upea hetki ei kuitenkaan pelasta Supernaturea, sillä vuoden 2005 Goldfrapp on vastoin kaikkia odotuksia kylmä, etäinen ja jopa laskelmoiva.