Kaupallisen läpimurtolevynsä Dizzy Up The Girlin (1999) ilmestyessä Goo Goo Dolls oli jo luomisvoimansa parhaat päivät nähnyt. Gutterflowerilla (2002) yhtye keskinkertaistui edelleen ja muun muassa Alanis Morissetten menestykseen luotsanneen Glen Ballardin tuottamalla uutuudella radioystävällinen yhdentekevyys viedään maaliin saakka.
Let Love In -albumin ainoa yllätys on sen materiaalin tasapaksuus. Edes laulajakitaristi John Rzeznikin ja Glen Ballardin yhdessä kirjoittamista biiseistä ei saada irti mitään erityistä. Feel The Silencella Goo Goo Dolls lähestyy U2:ta ilman sen mahtipontta tai majesteetillisuutta, mutta Without You Herelle ilmaantuu ripaus edellistä. Can’t Let It Go -kappaleeseen bändi taikoo aavistuksen skotlantilaista ylämaan henkeä. Laulullista vaihtelua levylle tulee basisti Robby Takacin säveltämien Listenin ja Strange Loven myötä. Takac on Rzeznikiä rujompana tulkitsijana kuin Goo Goo Dollsin oma Keith Richards.
Hälyttävintä Goo Goo Dollsin kannalta on, että Let Love In -albumin paras biisi on alkujaan Supertrampin megahitti vuodelta 1977. Give A Little Bit on reippaana ja ryhdikkäänä poplauluna tässä seurassa raikas tuulahdus.
