Kahden vuoden takainen, hollantilaisten rokkaavan deathmetalin pioneerien paluu oli yllättävän piristävä tapaus. Silloin julkaistu La Muerte -kiekko antoi odottaa jo jatkoltakin jotain. Vuoden 2007 Rise To Ruin ei ole huono sekään, mutta jää tehtävässään kuitenkin puolitiehen.
Vaikka Gorefestin ”katsokaa, me osaamme edelleen tehdä tätä” -mantraa hönkivälle ulosannille onkin selvä tilaus, Rise To Ruin kärsii kokonaisuutena toistuvasti laadun epätasaisuudesta. Juuri kun levyn avaava Revolt on nostanut nyrkit vastustamattomasti kohti kattoa, kahden minuutin kohdalla potkitaankin jo kädet taskussa epätietoisena pieniä kiviä. Parhaimmillaan Gorefest on edelleen todella kova luu, mutta koska se oli sitä Falsen (1992) tai Erasen (1994) aikoihin periaatteessa koko ajan, Rise To Ruinin haulikkosihti saa lähinnä hämilleen. Tuhoa tulee, jos tulee, eikä levyn esittäjästä silti jää epäselvyyttä.
Gorefestin kohdalla on toki vaikea sanoa, kuulostaako yhtyeen jokin levy Gorefestiltä, koska se todella kuulostaa siltä, vai koska 40-vuotias Jan-Chris de Koeijer ei karjuessaan kuulosta edelleenkään keneltäkään muulta kuin itseltään.