GREASE HELMET: Grease Helmet

Jos saan heittäytyä kyyniseksi, niin Grease Helmet ja sen esikoisalbumi olisi ehditty unohtaa jo levyn julkaisupäivään mennessä, ellei soolokitaran varressa olisi eräskin Andy McCoy. Tämä siis ihan kiihkottomana luonnehdintana. Grease Helmetin näköisiä ja tasoisia rokkareiden ajantappohankkeita on ollut maailman sivu ja niitä mahtuu usein neljätoista tusinaan. Pelkosenniemen ison pojan ansiosta plakkarissa on nyt sentään kuriositeettiarvo. Onneksi Andy ei ole mukana ainoastaan posetiivarin apinan ominaisuudessa, vaan mies myös kuuluu levyllä. Timanttisimmillaan sankarin kitara laulaa liki täydellisessä hardrock-veisussa Second Try, jonka voisin veikata olevan maestron kynästä lähtöisin. Ja kovasti The Real McCoylta kuulostaa kappaleen lopussa puhelaulava miekkonenkin. Niin kuin arvata saattaa, kappalemateriaali on törkeän epätasaista, vaikka tyylillisesti seikkailu hardrockin, perusbluesboogien, metalin ja hassuttelun välisellä alueella tekee albumista helpomman kuunnella. Grease Helmetin identiteettiä tai tulevaisuutta ajatellen se taas on huonompi juttu. Köppäiset kannet ja raivotautisesti yliyrittävä solisti Jere Garcia paljastavat, ettei maailmanvalloitusta ole ihan loppuun asti ajateltu. Grease Helmetin Amorphis-jäsenistön kannattaa siis pitää päivätöistään kiinni.