Kun Gruff Rhys saavutti neljänkympin rajapyykin viime vuonna, ajatteli hän säveltää seuraavan levyn materiaaliksi pianoballadeja. Olihan tuota ikää jo karttunut. Aivan pilkulleen ei Super Furry Animalsin keulakuva kolmannella sooloalbumillaan alkuperäistä ajatustaan noudata, mutta yleissointi Hotel Shampoolla on rokkaavuuden sijaan kepeä. Pianon lisäksi kuullaan esimerkiksi trumpettia ja pystybassoa.
Levyn avausraita oli ensimmäisillä kuuntelukerroilla viedä jalat alta. Shark Ridden Waters sämplää erittäin onnistuneesti The Cyrklen Neon-albumilta löytyvää It Doesn’t Matter Anymore -kappaletta. Tämän tarttuvan Bacharach-David -sävellyksen osanen kiusoittelee kuulijaa, koska luonnollinen sointukierto ei purkaudu vasta kuin aivan lopussa, jossa koetaan helpotus, kun alkuperäisen kappaleen annetaan kerran päästä maaliin. Toinen ehdoton kohokohta levyllä on Gruffin ja El Perro del Mar -nimen takaa löytyvän ruotsalaisen Sarah Assbringin duetto Space Dust # 2. Vain hieman yli kaksiminuuttinen raita kuvailee lyhyen ja kiihkeän, tarkemmin määrittelemättömässä seminaarissa tapahtuneen yhden yön romanssin.
Jos materiaali olisi kauttaaltaan mainittujen raitojen tasoa, kepittäisi albumi parhaat SFA-levytkin. Nyt Gruff Rhysin melodisesti paljon Brother Records -aikakauden Beach Boysille velkaa olevat kappaleet ovat enimmäkseen vain ihan mukiinmeneviä ja kivoja.
