GRUFF RHYS: Candylion

Arvio julkaistu Soundissa 02/2007.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Super Furry Animals -velvoitteista irrottautuneen Gruff Rhysin toisen soololevyn päätösbiisi kestää liki viisitoista minuuttia. Skylon!-kappaleen rumpukomppi tuo mieleen The Beatlesin Tomorrow Never Knowsin, mutta takaperoinen sähkökitara on sentään korvattu kepeällä akustisella. Tosin Rhys jaksaa vastustaa kiusausta vain seitsemännellä minuutille saakka. Myöhemmin soundia maustetaan muun muassa varovaisella huilulla ja väräjävällä viululla.

Arvio

GRUFF RHYS
Candylion
Rough Trade

Super Furry Animals -velvoitteista irrottautuneen Gruff Rhysin toisen soololevyn päätösbiisi kestää liki viisitoista minuuttia. Skylon!-kappaleen rumpukomppi tuo mieleen The Beatlesin Tomorrow Never Knowsin, mutta takaperoinen sähkökitara on sentään korvattu kepeällä akustisella. Tosin Rhys jaksaa vastustaa kiusausta vain seitsemännellä minuutille saakka. Myöhemmin soundia maustetaan muun muassa varovaisella huilulla ja väräjävällä viululla.

Skylon!-eepos alkaa lentokenttäkuulutuksella. Matkatavaralokerot ovat täynnä ja kertojan ikkunapaikalla istuu näyttelijätär, jonka elokuvia hän halveksii. Kuudennella minuutilla käytävälle ilmestyy mies, jonka kädessä on tikittäväksi kaljatölkiksi naamioitu muoviräjähde. Onneksi kertoja paljastuu pomminpurkuekspertiksi. Lopuksi näyttelijätär ja kertoja rakastuvat, saavat lapsen, myyvät vauvakuvat miljoonalla punnalla ja elävät elämänsä loppuun asti unhappily.

Ei liene kovin kummallista, että tämän isolta osalta akustisen levyn yksitoista lyhykäistä kappaletta tuntuvat vain alkusoitolta, lämmittelyltä. Tällaisia pieniä pophelmiä Rhysin kaltaiset neropatit kirjoittavat vaikka aamupalan ohessa. Ehkä niiden pakottomuus onkin sopivan suurpiirteisen prosessin peruja.

Pahvista askarrellun satueläimen mukaan nimetty albumi äänitettiin Walesissa ja miksattiin Brasiliassa. Sen voi kuvitella kuuluvan herttaisessa musiikissa, joka painottuu vuoroin metsältä tuoksuvaan folkiin, leikkisään tropicaliaan ja pehmoiseen pop-psykedeliaan. Progeksikin Gruff Rhysin uusia kappaleita voisi kutsua, jos useimpien mitta ei jäisi alle kolmen minuutin.

Lisää luettavaa