Kreikkalaiskitaristi Gus G:n meriittilista alkaa olla jo melkoinen siihen nähden, että uraa on takana reilut kymmenen vuotta. Monien bändien joukosta Firewind on periaatteessa ollut Gus G:n bändi, mutta silti mieheltä on kyselty jo pitkään soololevyn perään. Tässä sitä viimein tulee, Gus G:tä aidoimmillaan ja omimmillaan.
Levyn johtoajatuksena oli saada aikaan jotain muuta kuin Gus G:n bändit ovat aiemmin tehneet. Tehtävä ei ollut välttämättä helppo, sillä miehen historia kattaa metallin eri tyylilajeja joltisenkin laajalla skaalalla. Mutta nokkela ja kekseliäs kitaristi keksii keinot. Mies lähestyy asian ydintä grungekulmasta keskittymällä rock-asenteeseen. Levyn tunnelma vaikuttaa niin vapautuneelta kuin se voi, ja liekö syy maestron omassa toteamuksessa, ettei hänen tarvitse enää todistaa mitään, koska hän on jo mukana vakiintuneissa bändeissä. Gus G. on instrumenttinsa suvereeni taitaja, jonka soitossa kuuluu kunnioitus muun muassa Al Di Meolaa, Steve Vaita ja Marty Friedmania kohtaan. Silti levyä vaivaa pieni varman päälle ottaminen. Se on nimittäin liian hyvä, liian siisti ja liian toimiva.
Gus G. on kitaristina sen verran laadukas soittaja niin teknisesti kuin taiteellisesti, että niitä vapauksia olisi voinut käyttää selvästi reilummalla kädellä.
