HALME PROSPEKT: Pajazzo

HALME PROSPEKT
Pajazzo
Karkia Mistika

Jumalation! Alkukesästä Hepa Halmeen yhteistyö Hannu Salaman kanssa pamahti suoraan Vuoden Levyihin ja niin tämäkin. Juuri nyt Halme tekee Suomen mielenkiintoisinta jazzia.

Mikäkö tästä suurenmoista tekee? Syvällinen ja laaja näkemys, jossa monenmoiset muutkin kuin jazz-tyylit ovat samalla viivalla inputia antamassa. Pitkien perinneketjujen ymmärrys, joka syleilee vilpittömästi tätä aikaa. Toki myös mittavat kyvyt toteuttaa moniulotteinen visio. Tätä voi tosissaan sanoa moderniksi jazziksi.

Pääsääntöisesti Hepan kirjoittamat originaalit jatkavat Edward Vesalan maailmaa matkailleesta shamanismista eteenpäin. Avausbiisi Finlandika II onkin Eetulle omistettu ja vaihtoehtoisen itämainen Areous Vlor Ta on Vesalan sävellys. Levyn päättää toiselle avomieliselle visionäärille, Otto Donnerille, omistettu Finlandika I.

Pajazzo luovuttaa joka kuuntelulla itsestään jotain uutta.

Johtaja ilahduttaa äärimmäisen täyteläisesti saksofoneilla ja huiluilla, bassoklarinetillakin, Matti Riikosen trumpetin tehdessä viiltävän teräviä havaintoja. Kitaroita pelaavat hieman taaempana Esa Onttonen ja Arttu Tolonen, jonka elektroniikka suhisee hienovaraista cyber-kytkentää suujoustakin luovasti nyppivän Tapani Variksen ja Affe Forsmanin groovaillessa välillä varsin abstraktistikin.

Sensuellin avarasti soiva, paljolti livenä studiossa toteutettu Pajazzo erottuu kirkkaasti joukosta ja luovuttaa joka kuuntelulla itsestään jotain uutta.