HALME PROSPEKT: Prospektrum

HALME PROSPEKT
Prospektrum
TUM

Heti ensimmäisestä numerosta asti on selvää, ettei Hepa Halmeen uusi levy lue jazziaan oppikirjasta. Ruotsalaiselle punkjazz-puhaltajalle omistettu Mad Mats kulkee keinuvalla John Lee Hooker -kompilla torvien pöristessä tummasävyisesti ja Kasperi Laineen levysoitinten maustaessa tyrnää menoa urbaanisti.

Jatkoa nopeatempoisempi avaus on kuitenkin vain toinen kahdesta instrumentaalista. Se toinen on mainiosti marssiva kosminen karavaani El Hadji. Muillakaan kuudella raidalla ei kuulla laulua, vaan Paula Vesalan, Asan ja veteraanikirjailija Hannu Salaman lausuntaa. Viimemainittu on löytänyt sisäisen beat-runoilijansa ja lataa kehiin riemastuttavan myrkyllisellä huumorilla madonlukua länsimaisen kivistyksen luonteesta ja globaalista vaikutuksesta.

Vaikka ihmisäänet varastavat päähuomion ensimmäisinä, musiikki punoo niiden kanssa erittäin ehjän kokonaisuuden, joka luullakseni miellyttäisi niin Tom Waitsia kuin Charles Mingustakin. Kuusihenkisen Prospektin kokoonpano erottuu tavanomaisesta Esa Onttosen ja Arttu Tolosen kitaroiden toimiessa vastakappaleena Halmeen (tenorisaksofoni, huilut, klarinetit), Matti Riikosen (trumpetti) ja Juho Viljasen (pasuuna) erittäin ilmeikkäille puhaltimille. Tempoa laskee rumpali Affe Forsman Tolosen baritonikitaran hoidellessa alapään.

Joka kuuntelulla syvenevä levy näyttää Halmeen juuri sinä mitä hän on: vankasti jazzpohjaisena, mutta monia muitakin genrejä ymmärtävänä renessanssimiehenä, joka maalaa kuvia ajastamme teoksen kulloinkin vaatimia sointeja vapaasti käyttäen. Yksi vuoden jazzlevyistä ilman muuta!