”Tervetuloa Helvetin Kuuseen”, toivottelee Heavy Metal Perse ja pitkittää vitsiään toisen albumin verran. Heavy Metal Perse ei ole varsinainen yhden asian huumoribändi, mutta se on vetänyt hevikliseet niin överiksi, ettei kaskuelementti jää keneltäkään huomaamatta. Ainoa syy, miksi tähän vielä jaksaa tarttua, on kelvollinen musiikki. Nolojen sanoitusten takana lymyää Running Wildille syvään kumartavaa heviä, jossa kaikuu Gamma Ray ja sitäkin huomattavasti sankarimpi osasto. Folkpoljentokaan ei ole täysin poikkeuksellista.
Soitollisesti porukka osaa hommansa ja ajoittain biisintekotaito kuplii, mutta sanoitusten suodattamaton tajunnanvirta latistaa levyn hyvin nopeasti. Kulkeva merirosvometallikomppi ei silloin lämmitä. Kun kaikki vedetään humoristisesti yli, musiikki muuttuu koko levyn mitassa puisevaksi. Orastava kulttibändin maine tuottaa varmasti kehuvia arvioita, mutta minusta Heavy Metal Perse tuntuu vain väsyneeltä vitsiltä.
