Indietronican – tai millä kammottavalla nimellä indiepopin melodista sydämellisyyttä säksättävään elektroniseen sekvensointiin naittavaa musiikkia haluakaan kutsua – vakinimi Hot Chip on ehtinyt jo viidenteen levynsä. Ilahduttavasti In Our Heads ei pyrikään hyppäämään elektronisen musiikin ajan hengen vietäväksi, sillä se henki tuntuu muuttavan alati muotoaan ja museoivan vain tovi sitten pintautuneet trendit silmänräpäyksessä.
In Our Heads on tyylikäs ja itsevarma levy. Hot Chip tuntuu tunnustaneen vakiintumisensa. Samoin ovat kenties omalla kohdallaan tehneet ne kuuntelijat, jotka aikoinaan ilahtuivat The Warning -levyn (2006) vasemman laidan kojepoppiin.
In Our Heads pitäytyy perusasioissa: tuotanto on kautta levyn erinomaisissa kantimissa, rumpukoneet ja syntetisaattorit nakuttavat ja ujeltavat kirkkaasti, ja nousuhumalainen pophouse-biitti puskee kappaleita euforiaan, jonka luulisin olevan ominaista Ibizan aamuöisten jatkobileiden huolettomuudelle. Ihan varma en asiasta ole, sillä en ole koskaan käynyt siellä.
Hot Chip tuntuu saavuttaneen vaiheen, jossa se ei välitä keskiverto-twiittaajan mietteistä. Se on tehnyt levyn, joka on samanaikaisesti sekä konstailemattoman lähestyttävä että vähän jopa patsaaksi jättäytyvällä tavalla suureellinen. Flutes-biisi, johon on kasattu vino kasa elektronisen musiikin konventioita ja nerokkaita kliseitä, tuntuu melkein sanovan, että tämä oli meidän osaltamme tässä. Toivottavasti kuitenkaan ei.
