IAN MCNABB: Ian McNabb

Vaatimattomaksi jääneellä menestyksellä pitkin 80-lukua Icicle Works -yhtyettä luotsannut Ian McNabb julkaisi keväällä 1993 komean soolodebyyttinsä Truth And Beauty, jonka aiheuttama, lähinnä kriitikkopiireihin rajoittunut noste ei riittänyt tekemään miehestä tähteä. Head Like A Rock -albumille McNabb sai säestäjäksi Neil Youngin Crazy Horsen. Viimeisin oma havaintoni McNabbista on vuonna 1996 ilmestynyt Merseybeast.
Ian McNabb on tekijänsä kuudes soololevy ja yhtä lojaali rockin 60-luvulta juontuvalle traditiolle kuin edeltäjänsä. Tietoisessa vanhakantaisuudessaan McNabb on kuin Liverpoolin vastine Jiri Nikkiselle ja Arto Tammiselle. Albuminsa kanteen ikuistettu hädintuskin teini-ikäinen Batmanin ja Teräsmiehen poika kuvastaa rockin vanhojen arvojen puolesta taistelevaa McNabbia. Levynsä motoksi hän on poiminut Marc Bolanin mietelauseen "If you know how to rock, you don't have to shock", joka pätee McNabbin lauluihin paremmin kuin hyvin. Mies soittaa kitaroiden ohella mellotronin, Würlitzer-sähköpianon ja Hammond B3 -urkujen kaltaisia perinneinstrumentteja eikä poseeraamista Paul McCartneyn soittimeksi leimautuneen viulubasson kanssa voi pitää pelkkänä sattumana. Albuminsa takapiruksi McNabb on saanut omasta 60-luvun diggailustaan tutun Ian "Lightning Seeds" Broudien.
Biisien tyylikirjo ulottuu Whatever It Takesin ja Friend Of My Enemyn hard rockisuudesta Liverpool Girlin ja Rockin' For Jesusin suoraan pophittisyyteen ja Moment In The Sunin Manic Street Preachersin veroiseen melodisesti ylevään popismiin. Open Airillä McNabbin kitarassa kuuluu Neil Youngille tyypillistä murinaa ja Hotel Stationaryn introssa kaikuvat Youngin Harvestin päivät. Ian McNabb on vahvoine ja huolella kirjoitettuine lauluineen jälleen yksi todiste siitä, kuinka hedelmällistä perinteiden kunnioittaminen voi rockissa parhaimmillaan olla.