Nuoret miehet ovat harkitsemattomia, ja se heille suotakoon. Tanskalaisen Iceagen kohdalla on yritetty nostaa kohua ajattelemattomista eleistä, Burzum-rintanapeista ja muista lillukanvarsista. Kannattaa muistaa, että myös tällaisen musiikin kantaisä Joy Division tykkäsi vähintään flirttailla fasistisen kuvaston kanssa.
Näiden nihilistien toinen albumi tuo hakematta mieleen Joy Divisionin varhaisilla keikoilla kuvatut mustavalkofilmit. Iceagen ote on tuima ja kolkko, mutta selvästi kummisetäänsä metallisempi. Se, kuten myös ytimekkyys ja tiukkuus, lienee peräisin hardcore-diggailun puolelta.
Ihan keitä tahansa Kööpenhaminan esikaupunkien räkänokkia ei kiinnitetä maineikkaalle Matador Recordsille. Olevaisen perimmäisiin kysymyksiin paneutuva Iceage tuntuukin karsinansa suvereenilta hallitsijalta. Erityisesti laulaja Elias Bender Rønnenfeltin intensiteetti häikäisee. In Haze -biisin kitarakaiku kertoo sekä itsevarmuudesta että piittaamattomuudesta.
Iceagen New Brigade -debyytti (2011) kesti vain 24 minuuttia. You’re Nothingilla on mittaa viisi minuuttia enemmän. Isommissa annoksissa näin herkeämätöntä musiikkia ei kannata tarjoilla.
