Pohjoismalilaisen Imarhan Timbuktu -kokoonpanon debyytti julkaistaan juuri sopivaan aikaan, sillä aavikkoblues vaikuttaa herättävän yhä enemmän kiinnostusta myös Saharan ulkopuolella. Viime vuosina Keski-Saharan tuareg-kulttuurin näkyvin edustaja on ollut Suomessakin vieraillut Tinariwen-yhtye, joka keksi yhdistää jo 1980-luvulla perinteiset melodiat sähkökitaran sointiin.
Myös Imarhan Timbuktu luottaa sähkökitaraan. Laulaja-kitaristi Mohammed Issa Ag Oumarin käsissä sähkökitarointi kuulostaa usvaiselta ja ilmavalta. Vaikka bändi korostaakin olevansa ennen muuta tanssiyhtye, tahti on verkkainen. Sähkökitaraa ja laulua tukevat tende-rummut, basso ja jo lauletut säkeet uskollisesti toistava taustakuoro. Kokonaisuus onkin viipyilyvyydessään kaunis.
Vaikka äänimaailma lumoaa, kontrastittomuus alkaa kuitenkin pian puuduttaa. Sama rakenne toistuu kappaleesta toiseen, eikä raidan vaihtumista toiseksi meinaa enää erottaa. Kuulija kaipaisikin herättelyä, sillä monotonisuus horjuttaa keskittymiskykyä.
Akal Warled ei ole missään nimessä kehno levy, mutta se on tällaisenaan voimia vievä. Jään siis odottamaan innolla, miten Imarhan Timbuktun levytysura kehittyy.