Amy Winehousen Back To Black -täysosuman jälkeen toiveikkaat levy-yhtiöt ovat työntäneet markkinoille monia kierrätystyyleihin tukeutuvia laulajattaria. Lähes lähtökuoppiin juuttuneen Adelen ja huippusuositun Duffyn jälkeen on irlantilaisen Imelda Mayn vuoro. Hän koettaa popularisoida vähän vanhempia tyylejä kuin useimmat muut – rockabillyä ja yökerhojazzia.
Burleskilaulajana palkitun Imelda Mayn kirjoittamat kappaleet ovat enimmäkseen aika heppoisia. Perinteet taitava bändi antaa kuitenkin potkua Johnny Got A Boom Boom -avaukseen ja pariin muuhun rock’n’roll-lätkytykseen. Mitä enemmän levyllä uskaltaudtaan jazziin päin, sitä enemmän jää ritisee. Imeldan äänessä ei ole tarvittavaa auktoriteettia ja omaa ydinyleisöä suuremman porukan kosiskelu näkyy varovaisina sovituksina.
Viihdyttävästä mutta pliisusta Love Tattoo -albumista ei ole miljoonamyyjäksi. Vaikka maailman suurin levy-yhtiö yrittäisi kuinka, Imelda May taitaa jäädä kansainvälisen rockabilly-kerhon omaksi tähdeksi. Siellä häntä tukee aviomies Darrel Higham, joka kuuluu alan arvostetuimpiin kitaristeihin.
