JANIS JOPLIN: Box Of Pearls, The Janis Joplin Collection

Järkyttävästi 27-vuotiaana kuolleen Janis Joplinin tuotanto jäi neljään viralliseen albumiin. Näyttävän psykedelisesti pakattu Box of Pearls tarjoaa ne kaikki uusiksi masteroituna alkuperäisin kansin, hyvin kuvitettuna ja bonus-piiseillä täydennettynä. Levyissä on hyvät saatetekstit, mutta kokonaishistoriikki puuttuu. Extrana tulee ennenkuulematon bonus-ep. Sen kaksi raitaa Big Brotheria ja kolme Kozmic Bluesia eivät sisällä mitään ihmeellistä.
Big Brother & The Holding Company oli San Franciscon Avalon Ballroomin villiä happo-rockia soittava house-bändi, kun manageri Chet Helms haki Texasista 23-vuotiaan Janis Joplinin bändin vokalistiksi. Yhdistelmä räjäytti paikallisten hippien tajunnan. Nyt sen 1967 Chicagossa jazziin profiloituneelle Mainstreamille äänitetty debyyttialbumi Big Brother & The Holding Company pitää yllättävän hyvin vettä arkkityyppisellä varhaisfriscolaisuudellaan.
Rankempi sähkörevitys jäi nuivan äänityshenkilökunnan vuoksi vähemmälle kuin lavalla eikä Janis toimi solistina joka raidalla, mutta puoliakustiset folk-rockit, bluesit ja kierrätetyt spirituaalit kuulostavat raa'assa välittömyydessään raikkailta ja legendaarisen newyorkilaisen katusäveltäjä Moondogin All Is Loneliness on juuri niin pilveä kuin toivoa sopii.
Montereyn pop-festivaaleilla Janis pamahti kansalliseksi sensaatioksi, joten Robert Crumbin upeasti kansitaiteilemaCheap Thrills tehtiin -68 Columbialle. Kun silloinen äänitystekniikka ei pystynyt taltioimaan bändin lavahurjuutta tyydyttävästi niin studiolevystä tehtiin "live". Sama se, jälki on täyttä murhaa. Janisin ja bändin saumaton yhteistyö sähköistää sekä herkkyydellään että säröisellä potkullaan. Kitaristi Sam Andrew'n Summertime-sovitus on kuolematon samoin kuin Janisin 110-prosenttinen luenta Big Mama Thorntonin Ball and Chainista. Rajusti soul-rokkaava Combination of The Two tiivistää Friscon klubi-ilmapiirin nappiin. Bändi soi tulisesti ja kitaroiden vääntö nostaa ihokarvat pystyyn.
1969 ammattimuusikoista kootulla bändillä tehty I Got Dem Ol' Kozmic Blues Again, Mamaan! suhtauduttiin Friscossa nyreästi. Big Brotherista oli jäljellä vain Sam Andrew. Maineen uskottiin menneen Janisin päähän. Ei siinä täysin väärässä oltukaan, mutta kyllä levy silti kuulostaa mehukkaalta. Arethan vaikutus kuuluu funkyissä rytmeissä, uruissa, torvisektiossa ja soulimmissa lauluissa. Janis ei pidättele ja yllättää omaperäisillä tulkinnoilla Gibb-veljesten To Love Somebodysta ja musikaalisävelmä Little Girl Bluesta. Bonus-osastossa torvet ja urut tuovat Summertimen Woodstock-versioon uutta sävyä, mutta Dylanin Dear Landlord uusioidaan vain keskinkertaisesti.
Pearl saatiin liki valmiiksi juuri ennen Janisin kuolemaa: vain Buried Alive In The Blues jäi funkyksi instrumentaaliksi lauluosuuden puutteessa. Levyn tuotti Paul Rothchild (Butterfield Blues Band, Doors) hyvässä yhteisymmärryksessä Janisin kanssa. Uudessa Full Tilt Boogie Bandissa oli samaa lämmintä perhehenkeä kuin Big Brotherissa, mutta sen soitossa kuulee molempia edeltäjiä; soittajista kaksi oli Kozmic Bluesin perua.
Peruslinja hehkuu yhä soulahtavasti R&B:in ja rockin välillä. Se välittyy väkevästi neljällä bonus/live-raidalla. Janisin ainoaksi sinkkuykköseksi muodostuneessa Me and Bobby McGeessä koukataan kantrirockin puolelle. Materiaalissa löytyy tavaksi tulleiden Ragovoy & Schumanin lisäksi Bobby Womackia ja Dan Penniä. Spontaani, ironinen ja säestyksetön Mercedes Benz valottaa Janisin boheemiluonnetta. 60-luvun päättänyt Pearl ennakoi tyylillään jo 70-lukua.