First Floor Power -yhtyeen laulajana tunnettu Jenny Wilson julkaisi ensimmäisen soolonsa kotimaassaan Ruotsissa jo hyvän aikaa sitten. Suomessa pystyyn kehuttu Love And Youth ilmestyy vasta nyt.
On helppo ymmärtää, miksi Jenny Wilsonin uusi levy herättää harvinaisen myötämielisiä intohimoja. Wil-sonin musiikki on äärimmäisen tarttuvaa ja kevyttä, mutta samalla siitä löytyy tarpeeksi syvyyttä ja hetkittäin jopa häiriintyneisyyttä, jotta mielenkiinto myös toistuvassa kuuntelussa pysyy yllä. Wilson ei myöskään tyydy yhden tai kahden idean pyörittelyyn, vaan levyllä on tarpeeksi monta toisistaan selkeästi poikkeavaa sävelteosta. Elektronisten ja akustisten elementtien yhdisteleminen saattaa osaamattomissa käsissä aiheuttaa musiikillisen sekamelskan, mutta Wilson taustaryhmineen pitää langat valtaosin hyvin kasassa.
Ensimmäinen kappale, joka Love And Youthilta nousee esiin, on singlemenestys Summertime – The Roughest Time. Etäisesti Nelly Furtadon tuotannon mieleentuova kepeä sävellys ei kuitenkaan kuulu levyn parhaimmistoon, sillä oivaltavimmillaan Wilson on synkemmillä ja vaikeammin avautuvilla raidoilla. Kappalekaksikon A Hesitating Cloud Of Despair ja Love Ain’t Just A Four Letter Word jälkeen vähintään henkinen linkittyminen PJ Harveyn ja Kate Bushin kaltaisiin mestareihin käy yhä ilmeisemmäksi.
Autuaaksi tekevää musiikillista totuutta ei Love And Youth kykene tarjoamaan, mutta kaksitoista hyvätasoista raitaa lienee vaativimmallekin ihailijalle tarpeeksi.
