Jenny Wilsonin Love And Youth -debyytistä (2005) alkaneen soolouran viimeisimpiä etappeja ovat leimanneet vakavat vastoinkäymiset. Demand The Impossible! -albumin (2013) ruotsalaisartisti viimeisteli keskellä uusiutuneen rintasyövän hoitoa ja toipumisprosessia. Syntetisoijineen ja rumpukoneineen puhtaan elektronisena toteutettu Exorcism on puolestaan teema-albumi, jolla Wilson terapoi järkyttävää kokemustaan seksuaalisen väkivallan uhrina.
Kiihkeä ja tempoaan vauhdittava Rapin* menee levyn avauksena suoraan asiaan lääkärikäyntejä myöten yksityiskohtaisena teonkuvauksena. Lo’ Hi’n puoliräpin jälkeen… Disrespect Is Universal toteaa syyllisen olevan ”violator not a monster”. Levyn ahdistavaan tunnelmaan tulee pientä helpotusta vasta nimibiisin jälkeen. It’s Love (And I’m Scared) rauhoittaa vaikka Wilsonia vaivaakin epäilys kyvystä rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan. Forever Is A Long Timen sanat ”it’s gonna be alright” valavat viimein uskoa selviytymisen mahdollisuuteen.
Kuuntelukokemuksena tavallista vaativampi Exorsicm on ikäviä muistoja ulos manaava istunto, jossa paikoin ankarastikin potkiva värikäs elektronisuus sykkii samassa tahdissa Jenny Wilsonin kiihtymyksen ja pulssin kanssa.