JOE JACKSON: Night And Day II

Arvio julkaistu Soundissa 11/2000.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Iän karttuminen näyttää vaikuttavan 70-luvun lopun brittiläisen new waven kuohuissa pinnalle tulleen Joe Jacksonin julkaisutahtiin useimpiin muihin rockartisteihin nähden käänteisesti. Symphony No.

Arvio

JOE JACKSON
Night And Day II
Sony

Iän karttuminen näyttää vaikuttavan 70-luvun lopun brittiläisen new waven kuohuissa pinnalle tulleen Joe Jacksonin julkaisutahtiin useimpiin muihin rockartisteihin nähden käänteisesti. Symphony No. 1 ilmestyi vuosi sitten ja alkuvuodesta saatiin New Yorkissa äänitetty livelevy Summer In The City, jolla Joe Jackson tulkitsee minimaalisella kokoonpanolla omien vanhojen hittiensä rinnalla muun muassa Beatlesin Eleanor Rigbyn ja Lovin' Spoonfulin nimiraidan kaltaisia popklassikkoja. Summer In The Cityn kannoilla on juuri valmistunut jatko-osa Jacksonin vuonna 1982 julkaisemalle, Cole Porterin jazzklassikon mukaan nimetylle albumille Night And Day. Laulujensa newyorkilaista henkilögalleriaa yhden vuorokauden aikana tutkaileva Night And Day II on lähestulkoon Joe Jacksonin soololevy. Laulun ja kosketinsoittimien lisäksi Jackson hoitaa biisien rytmit bassosyntetisaattorilla ja ohjelmoiduilla rummuilla. Kolmesta laulusolistivieraasta tunnetuin on komealla Love Got Lostilla tunnelmoiva Marianne Faithfull. Rumpuraidan hienovireinen säksätys yhdistää Night And Day II:n biisit toisiinsa korostaen albumin teemallisuutta. Glamour And Painin kellopelin lailla helkähtävät pianoiskut puolestaan ovat kuin takautumia 18 vuoden takaisesta ykkösosasta.
Night And Day II on etenkin 90-luvun julkaisuillaan musiikillisia raja-aitoja kaatamaan intoutuneelle Joe Jacksonille tyypillistä fuusiota. Rockin, klassisen musiikin, jazzin ja lattarin ainekset sekoittuvat biiseihin niin, että mikään elementti ei kohoa hallitsevaksi. Night And Day IIn musiikki on samanlainen sulatusuuni kuin kuvaamansa suurkaupunki. 

Lisää luettavaa