JOE JACKSON: Rain

Arvio julkaistu Soundissa 02/2008.
Kirjoittanut: PAULI KALLIO.

Charmikkaasti kaljuuntunut Joe Jackson aloitti uransa eräänlaisena uuden aallon ulkojäsenenä ja Elvis Costellon musiikillisena serkkupoikana. Sittemmin Staffordshiren äkäpussi on kokeillut onneaan ainakin jump bluesin, lattarityylitelmien, elokuvamusiikin ja halvaannuttavan pitkäpiimäisten fuusiosinfonioiden parissa.

Arvio

JOE JACKSON
Rain
Rykodisc

Charmikkaasti kaljuuntunut Joe Jackson aloitti uransa eräänlaisena uuden aallon ulkojäsenenä ja Elvis Costellon musiikillisena serkkupoikana. Sittemmin Staffordshiren äkäpussi on kokeillut onneaan ainakin jump bluesin, lattarityylitelmien, elokuvamusiikin ja halvaannuttavan pitkäpiimäisten fuusiosinfonioiden parissa.

Rain edustaa perinteisintä Joe Jacksonia eli terävää ja tarttuvaa pianopoppia, jonka pinnan alta häivähtää mieltymys jazziin, johon tämänkertainen triomuodostelmakin viittaa. Bändiin kuuluvat jo Look Sharp -esikoiselta (1979) tutut basisti Graham Maby ja rumpali Dave Houghton. Kitaristi Gary Sanfordin palveluksia ei nyt tarvittu. Ilmaisun kaikinpuolinen napakkuus taas kertoo siitä, että Jackson kasvoi lauluntekijäksi samaan  aikaan, kun punk kirjoitti uusiksi rockin estetiikan.

Jacksonin edellisestä albumista ehti kulua viisi vuotta. Kypsyttely kannatti, sillä kymmenestä laulusta vain Solo (So Low) pistää hamuilemaan soittimen kaukosäädintä. Joe Jackson ei ole aivan Randy Newmanin tai Mose Allisonin veroinen pianismin ja sanankäytön yhdistäjä, mutta yltää parhaimmillaan hyvin lähelle mestariluokkaa.

Lisää luettavaa