Look Sharp! -debyytin (1979) ärhäkän asenteen ja osin myös varhaisen lauluntekijälaatunsa ansiosta mieluusti Elvis Costelloon verrattu Joe Jackson on tehnyt urallaan lukuisia tyylillisiä koukkauksia. Uusimmallaan Jackson sukeltaa viimein toden teolla syvään päähän.
What A Racketillä Jackson ja jousi- ja puhallinkvartetteineen 11-henkinen orkesterinsa herättävät henkiin 1900-luvun alun kuvitteellisen music hall -artisti Max Championin sata vuotta kadoksissa ollutta säveltuotantoa. Legendan mukaan vasta jokunen vuosi sitten löydettyjen nuottien konkretisoiminen tähän aikaan on vaatinut Jacksonilta herkkää arkeologista korvaa.
Music hall -perinne soi ison orkesterin toimesta vanhanaikaisen riehakkaana. ”Aikansa” pikkutuhmuuksiakin vilauttavat lyriikat istuvat monin paikoin myös meidän päiviimme. Lauluosuuksiin eläydytään sekä yläluokkaisen korskeana että katu-uskottavan cockneyna. Hetkittäin asialla tuntuu olevan aito Monty Python -fani.
What A Racketin pieteettistä heittäytymistä ja genren hallintaa on helppo ihailla, mutta vitsiksi hyytymisen vaara on myös koko ajan läsnä. Toivottavasti Joe Jackson jättää Max Championin haamun tähän, ja tekee seuraavan albuminsa reilusti omana itsenään.