JOHN HIATT: Crossing Muddy Waters

Arvio julkaistu Soundissa 11/2000.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
John Hiatt on viimein tehnyt pitkän uransa ensimmäisen akustisen albumin.

Arvio

JOHN HIATT
Crossing Muddy Waters
Sanctuary

John Hiatt on viimein tehnyt pitkän uransa ensimmäisen akustisen albumin. Hiattin viimeisimmät levyt ovat laadukkuudestaan huolimatta olleet vain kalpeita varjoja Ry Cooderin, Jim Keltnerin ja Nick Lowen kanssa vuonna 1987 levytetystä ja siinä sivussa lyhytaikaisen Little Village -yhtyeen synnyttäneestä Bring The Familystä. Bluesisen mutaisia vesiä turvallisen sähköttömästi ylittävä uutuus on tervetullut poikkeama sekä John Hiattin levyjen tekotapaan että niiden sointiin.
Crossing Muddy Watersin maanläheisestä menosta vastaa liki minimaalinen miehitys pehmeän basson maalatessa taustaa akustisten kitaroiden ja mandoliinin värikylläisille kudelmille. Rumpujen virkaa levyllä hoitaa jo John Lee Hookerin luotettavaksi todistama alaraajan poljenta. Lincoln Town ja levyn nimiraita ovat komea johdanto folk- ja kantribluesin keinoin pelaavalle albumille. Lift Up Every Stone tuo tilapäisesti mukaan sähköistäkin kitaraa ja viimeistään hilpeän humoristisena renkuttava Gone todistaa Crossing Muddy Watersin olevan sukua henkistä sukua J.J. Calen kuisti- ja keinutuoliäänityksille.
Vaikka Crossing Muddy Waters ei ole nimensä kaksimielisyydestä huolimatta aivan yhtä täyttä bluesia kuin yllättäen alan arkeologiksi heittäytyneen David Johansenin hieno David Johansen And The Harry Smiths, niin back to the roots John Hiatt joka tapauksessa menee. 

Lisää luettavaa