JOLIE HOLLAND: Catalpa

Muutama tahti avauskappale Alley Flowersia riittää vakuuttamaan, että cajun-juurista Texasin Houstonissa kasvanut ja sittemmin Be Good Tanyas -yhtyeessä vaikuttanut Jolie Holland erottuu massasta. Salaperäisten kellojen ja kolahdusten saattama laulu kuulostaa siltä kuin 16-vuotias Billie Holiday laulaisi jotain Ali Farka Touren kappaletta Dylanin sanoin. Ääni on yhtaikaa särkyvän hento ja viaton, sävähdyttävän seksikäs, ja äärimmäisen läsnäoleva. Fraseeraus on hyvin omaperäistä, mutta luontevaa ja äärimmäisessä intiimiydessään hiljaisen varmaa. Koko virityksessä on sellaista presenssiä ja mysteeriä, joilla hiljennetään häliseviä saleja hetkessä. Sanat putoilevat niin, ettei niitä voi olla kuuntelematta. Sävelmä alkaa näin: Some people say you got a psychedelic presence, shinin' in the park with a bioluminescense/down these streets I see you comin'…from afar.

Koko levy tuntuu tapahtuvan jossain oudossa aikajatkumossa, jossa Syd Barrett sekoittuu Blind Willie McTellin ja Maybelle Carterin hahmoihin. Bluesin tuntu on syvä Hollandin säestäessä itseään hiljaa ja hypnoottisesti kitaralla. Toisinaan sähkökitara, rummut, huuliharppu, banjo tai soiva saha sipaisevat sekaan muutamia harkittuja vetoja. All The Morning Birdsin lopuksi Holland viheltää niin lumoavasti, että järki lähtee. Oivallista omaa materiaalia täydentävät Mike Goodin Roll My Blues ja Hattie Hudsonin Black Hand Blues.

Catalpa on eräänlainen "peltoäänitys". Se tehtiin viime vuoden alussa Hollandin nykyisessä asemapaikassa San Franciscossa demoksi, jota myytiin aluksi vain Hollandin keikoilla, webissä ja kolmessa friscolaisessa levykaupassa, mutta kun arvostelut olivat järjestään ylistäviä ja suitsutusta tuli Tom Waitsiltakin, Anti- julkaisi kiekon virallisesti. Nyt Hollandilta, tässäkin kuultavien luottomiestensä kanssa, on tulossa jo uusi albumi. Sen täytyy olla melkoinen tapaus, jos se tästä parantaa.