Teksasilaisen laulaja-lauluntekijä Jolie Hollandin Wine Dark Sea ei ole sovituksellisesti helpoimmasta päästä. Levy yhdistää kantrin pehmeyden rockin kovuuteen. Sähkökitaroiden sointiin on saatu rosoista jännitettä erilaisten efektien avulla. Myös kitarasooloille on jätetty tilaa. Villeimmillään ne kuulostavat taidokkaan kimurantilta lo-fi-bluesilta.
Särökitaroista huolimatta kokonaisuus on yllättävän verkkainen, sillä Hollandilla ei tunnu olevan minnekään kiire – pianokin soi raukeasti. Rauhoittavan kantrimaisia säveliä kuuntelee kyllä mielellään, mutta välillä kappaleet etenevät turhankin hapuilevasti.
Bänditaustatkaan eivät ravistele, sillä ne tarvitsisivat tuekseen aggressiivisempia lauluosuuksia. Esimerkiksi levyn raflaavasti avaava On And On on kuin PJ Harveyn nuoruuden levyltä, mutta ilman Harveylle ominaista pidättelemätöntä alkuvoimaa.
Ei ole kuitenkaan epäselvää, etteikö Holland olisi hyvä laulaja. Levyn lopettava Waiting For The Sun näyttää, että Hollandin äänestä löytyy soullaulajan täyteläisyyttä ja pyöreyttä. Erityisen hieno on myös Tom Waits -henkinen Palm Wine Drunkard. Se on osoitus siitä, että Holland on kypsä ja taidokas muusikko, jonka tekemisiä kannattaa seurata vielä jatkossakin.