JOLLY MUKHERJEE WITH THE MADRAS CINEMATIC ORCHESTRA: Fusebox

Kun asiaa ajattelee, niin ei ole vaikea keksiä miksi aasialais-underground tuottaa tämän päivän jännittävintä ja monipuolisinta musiikkia.
Intialainen (josta tässä lähinnä ammennetaan) ja arabialainen musiikkiperinne ovat ensinnäkin vanhoja, äärimmäisen rikkaita ja ikään kuin jo valmiiksi luonteeltaan psykedelisiä musiikkiperinteitä, joissa sekä melodioiden että rytmien hienostuneisuus on pitkälle vietyä. Lisätkää tähän drum´n´bassin, dubin, big beatin, hip-hopin, housen, rockin ja ambientin keinot sekä enemmän tai vähemmän rasistisesta kohtelusta nouseva asenne niin ymmärrätte, miksi lopullinen sekoitus uhkuu huimaa elinvoimaa, mielikuvitusta ja luutumia murskaavaa näkemystä. Bonuksena tulee homman toimivuus sekä tanssilattialla että kotikuuntelussa.
Qilaashin on koonnut eri yhtiöiden asiantuntijaryhmä eikä siltä löydy turhia raitoja. Pääosa artisteista (Asian Dub Foundation, Fun-Da-Mental, Natasha Atlas, Transglobal Underground, TJ Rehmi, Juttla, Joi, Charged, Worl Service) ja remiksaajat (Indian Ropeman, Talvin Singh, Earthtribe, State of Bengal) tulevat Englannista, mutta taso ei laske sanfranciscolaisessa Cheb I Sabbahissa, sveitsiläisessä Cosmic Rockerissa tai ranskalaisessa Recyclerissakaan. Kaikista löytyy myös pieni teho-info, joka kertoo artistista ja paljastaa kappaleen alkuperän. Näytteiden perusteella noihin albumeihin maksaa vaivan tutustua.
Paras mahdollinen chill out edellisen hengästyttämälle kuulijalle löytyy Intian filmimusiikin keskuksen Bollywoodin tähtiin lukeutuvan Jolly Mukherjeen ylväästä Fuseboxista, jonka miksaukseen ovat osallistuneet State of Bengal, The Underwolves, The Madras Magician, Kingsuk Biswas ja Badmarsh & Shri. Mukherjee on viime aikoina saanut Lännessäkin töitä muun muassa Björkiltä, Khaledilta ja Amarilta. Ymmärrettävästi, sillä mies on loistava säveltäjä, sovittaja ja tuottaja.
Fuseboxilla tunnelmat ovat klassisemmin rauhallisempia kuin intialaisessa elokuvamusiikissa useimmiten, vaikka tässäkin on muutamia tumman draaman väläyksiä. Huilut, sitarit, veenat ja tietysti maestron spesialiteetti, jouset, soivat kauttaaltaan äärimmäisen hienostuneesti, kauniisti ja klisee-vapaasti. Laajassa, dubahtavasti käsitellyssä äänikuvassa on tilaa kuulijan mielelle matkailla melodioiden viedessä ylevyydellään meditatiiviseen nirvanaan. Pieteetillä toteutetut drum´n´bass/trip-hop-rytmit ja jamaikalaisittain naksuttavat kitarat maustavat elegantisti ehjänä säilyvää, pääosin instrumentaalia kokonaisuutta. Yli tunnin mittainen majesteettinen trippi selvittää päätä kuin kävely metsässä.