JORI HULKKONEN: Dualizm

Arvio julkaistu Soundissa 04/2005.
Kirjoittanut: Jorma Jortikka.
Soita meille tanssimusiikkia, Jori Hulkkonen! Rukous kaikuu osittain kuuroille korville, sillä Jori on kyllästynyt paukuttamaan kaikkien odotusten mukaisesti aina vain housea myös omilla levyillään. Dj-keikat ovat tietysti erikseen, ja niillä kaikki joraavat.

Arvio

JORI HULKKONEN
Dualizm
F Communications

Soita meille tanssimusiikkia, Jori Hulkkonen! Rukous kaikuu osittain kuuroille korville, sillä Jori on kyllästynyt paukuttamaan kaikkien odotusten mukaisesti aina vain housea myös omilla levyillään. Dj-keikat ovat tietysti erikseen, ja niillä kaikki joraavat.

Uudella Dualizm-albumilla Jori tekee selvää pesäeroa aikaisempiin julkaisuihinsa. Kohteliaasti tätä luovan artistin vaihetta kutsutaan uudistumishaluksi tai kunnianhimoksi, mutta usein on myös kyseessä taiteilijan epätietoisuus siitä, mitä helvettiä minun pitäisi nyt tehdä.

Jori on hakenut uutta ilmettä albumin alkupuolelle, mutta hieman jää hämäräksi, mihin hän taiteellisilla kokeiluillaan pyrkii. Esimerkiksi albumin esittelysingleksi tarkoitettu Science on pianolla rauhallisesti soitettu balladi, jonka läpi jo viime albumilta tuttu Nick Triani raahautuu vaivalloisesti. Edes jossain määrin tarttuva melodia olisi kappaleessa kiva yllätys.

Vauhtiin Jori tuntuu pääsevän vasta, kun hänen nuoruuden suosikkinsa alkavat puskea pintaan. 80-luvun alun syntikkapop on selvästi jättänyt lähtemättömän jäljen Hulkkosen alitajuntaan. Varhaisen Ultravoxin laulaja John Foxx johdattaa Dislocated-kappaleessa luontevasti yli 20 vuoden takaiseen viileään pop-tunnelmaan, jota aikoinaan kutsuttiin futurismiksi. Jorin kanadalaisen dj-kaverin Tigan laulama Dying In Beauty puolestaan tuo mieleen Depeche Moden muinaistuotannon. Fermi Paradoxin popmusiikki liikkuu eteenpäin raskaan syntikkariffin ja vanhanaikaisesti läiskähtelevän rytmikoneen puskemana.

Yhteistä muun muassa näille kolmelle on, ettei melodiaa ole unohdettu studion lattialle. 

Lisää luettavaa