JORI HULKKONEN: Errare Machinale Est

JORI HULKKONEN
Errare Machinale Est
F Communications

Hayao Miyazakin elokuvat sijoittuvat omaan aika-avaruuteensa, joka on vieras mutta vilisee tuttuja yksityiskohtia. Niistä huokuu sellainen steampunk-fiilis; kuin viktoriaaninen yhteiskunta olisi elänyt pitkälle kehitetyllä höyryenergialla omaa rinnakkaista elämäänsä. 

Pidän myös levyistä, joilla on hiukan hermeettinen oma maailmansa, joka sisältää kuitenkin paljon meidän muiden menneisyydestä ja nykyisyydestä tuttuja elementtejä. Samalla lailla kuin höyrysivilisaatio elää Miyazakin maailmassa, elää Hulkkosen maailmassa jotenkin erilainen konemusasivilisaatio. Yhtäältä tämä levy menee ihan hyvin alkuaikojen Ultravoxista ja 1980-luvun Jean-Michel Jarresta Pet Shop Boysiin kulkevaan jatkumoon, mutta toisaalta tuntuu, että se on hiukan sivussa tuosta kaikesta.

Jori Hulkkosesta on pikkuhiljaa kehittynyt yksi persoonallisimmista popsäveltäjistämme. Se, että hän nojaa toisten ääniin visioidensa toteuttamisessa, tekee lopputuloksesta vain mielenkiintoisemman. Pop-auteureja on maailma täynnä, mutta Hulkkonen on löytänyt mukavan pienen tontin jostain itserittoisuuden ja Brill Building -perinteen välistä, omassa rinnakkaisessa todellisuudessaan.