JOYCE MANOR: Never Hungover Again

JOYCE MANOR
Never Hungover Again
Epitaph

Kolmanteen levyynsä ehtinyt Joyce Manor olisi kerrassaan nerokas bändi, ja tämäkin levy vallan valloittava mestariteos, jos Weezeriä ja lukuisia sen jäljittelijöitä ei olisi ollut koskaan olemassa. Bändin melodinen raikas punkpop (tai pop-punk, miten vain) olisi siinä tapauksessa persoonallista.

Kun todellisuus on mitä on, Joyce Manor valitettavasti hukkuu massaan. Sinänsä albumi ei ole lainkaan hullumpi kokoelma tehokkaasti soitettuja, tarttuvia ralleja. Soitto kulkee mallikkaasti ja energiaa piisaa.

Muutamissa lauluissa bändin melodiat ovat kuin suoraan mainitun Weezerin nuottivihosta, toisinaan rullataan melko lailla 1970-luvun brittipunkin tahdissa. Sitten kuulostetaankin yhtäkkiä The Smithsiltä − tosin vain päätöskappaleessa Heated Swimming Pool, ja mitä ilmeisimmin tahallisen humoristisesti.

Monipuolisuudessa siis löytyy. Barry Johnson laulaa kyllä antaumuksellisesti tunteella, mutta koko levyn mitassa hänen karjuntansa alkaa käydä vähän rasittavaksi. Levyn kesto on pidetty kiitettävän maltillisena, mikä on tässä tyylilajissa välttämätöntä.