JUKKA ORMA: Öisin olemme samanlaisia

JUKKA ORMA
Öisin olemme samanlaisia
TUM

Sehän tiedetään, että Jukka Orma paloi Sielun Veljissä kirkkaalla liekillä, mutta ennustan hänelle uutta renessanssia. Sitä tämäkin levy osaltaan povaa.

Riskikeikalla tässä toki ollaan, kun yhdistetään runoutta musiikkiin, enkä minäkään kaikkea varauksetta allekirjoita. Suurimman osan kuitenkin. Virkistävintä koko hommassa on juuri se, ettei konsepti peesaa vallitsevia käsityksiä, vaan luottaa omaan visioon genrejen välissä. Oikeastaan kyse on yhtä paljon Orman puolison Anja Snellmanin levystä: kaikki tekstit ovat hänen.

Harvoin kuulee trioa, jossa sähkö­kitara ja rummut kohtaavat kontrabasson. Orma on löytänyt loistavan komppiryhmän Mamba Assefassa ja Uffe Krokforsissa, joka vastaa myös jousisovituksista Otto Donnerin ohella. Ne toimivat yhtä maukkaasti kuin bändi. Samoin Jukan ja Arto Tuunelan tuotanto. Lämpimästi hengittävä ja Kasperi Laineen skrätsien psykedelisoima sointi on erittäin hip ja in your face. Orma keskittyy sooloilun sijaan tukemaan tekstejä, joita pariskunta lausuu erikseen ja yhdessä, sekä Siiri Nordin, Maarit ja Roni Martin enemmän laulaen.

Snellmanin tulkitsema Eläköön Alamaan kuningas on suosikkini. Hauskasti sattuva teksti tuntuu kirjoitetun Jukalle. Martinin tulkitsema Ajopuuteoria viittaa falsettilaulullaan ja wah-wah-kitarallaan kierosti Creamiin. Snellmanin lausuma Musta laatikko nykii aavikkobluesina. Taustakööreineen beatlemaisen Törmäyksen Orma laulaa itse.