Artisti on soolodebyyttinsä äärellä, vaikka itseilmaisua on takana sekä muusikkona että piirtäjänä jo ronski vuosikymmen. Vaikka Jyrki Nissinen tunnetaan juuri sarjakuvistaan, on mies ehtinyt jättää jälkensä musiikillaan vuosituhannen alussa toimineesta Jumalan Ruoskasta lähtien. Punkin rajoja sisältäpäin testaava Seksihullut lienee miehen bändeistä tunnetuin.
Mitenkään yllätyksenä ei siis tule, että ihan standardien mukaan ei mennä Nissisen musiikissakaan. Jo a-puolen (Löi kivestä vettä ja kuoli julkaistaan vain vinyylinä) ensimmäinen raita esittelee taustayhtyeen Hot Visions Themen uhkaavana ambient-huhuiluna, joka saa hämmennyksiin. Odotukset olivat avoinna lähes joka suuntaan ja silti levy pääsi yllättämään heti alussa. Tietoista hämäystä tai ei, albumi muotoutuu myöhemmin siksi rujoksi punkbluesiksi, joka tuntuu sopivan Nissisen sooloidentiteettiin vähemmällä väkivallalla. Hot Visions on ainakin nimellisesti bändi, joten aivan riisutuin mahdollinen äänikuva ei ole. Helvetin karu kumminkin.
Jossain tajunnanvirran ja vinosta vinkkelistä tarkastellun arkirealismin välimaastossa samoilevat tekstit ovat yhtä olennainen osa tätä palettia kuin rujonrampa musiikkikin. Muusikkona Nissinen on kuin Joose Keskitalon pahatapainen kaupunkilaisserkku.
