Rakennettuaan lähes kahden vuosikymmenen mittaisen uran sekopäisyydelle ja arvaamattomuudelle The Dillinger Escape Plan ilmoitti elokuussa vetäytyvänsä pidennetylle tauolle tulevaa albumiansa seuraavan kiertueen jälkeen. Pian yhtyeen kitaristi Ben Weinman kuitenkin paljasti, että yhtye aikoo tehdä ”Seinfeldit” ja lopettaa uransa huipulla.
Sinkkubiisi Limerent Deathilla starttaava Dissociation jatkaa musiikillisesti siitä, mihin One Of Us Is The Killer (2013) jäi. Vuosien mittaan The Dillinger Escape Planin levyt ovat muuttuneet jopa intensiivisimmiksi kokonaisuuksiksi, eikä Dissociation tee tässä poikkeusta. Yhtyeelle tutun musiikillisen anarkian keskellä näennäisen hengähdystauon tarjoaa FUGUE-instrumentaali, joka muistuttaa yhtyeen aiemmista elektronisista kokeiluista. Levyn päättävä, hetkellisesti jopa harmoninen Dissociation taas on bändille juuri sopivan äkkiväärä joutsenlaulu.
Viimeinen albumi ei tarjoa kuuntelijalle mitään, mitä bändiltä ei olisi jo aiemmin kuultu. Uuden etsimisen sijaan yhtye pyrkii vangitsemaan vimmansa levylle vielä viimeisen kerran. The Dillinger Escape Plan on kuin kylän juoppo – arvaamaton, mutta silti se tuttu ja turvallinen sekopää. Jäämme muistamaan kaipauksella.