Tätä kuunnellessani huomaan pohtivani liveäänitteiden problematiikkaa tavallistakin enemmän. Kauko Röyhkän ja Nartun viimevuotisen paluukiertueen useilta eri keikoilta koottu livetallenne soundaa hyvältä, bändi soittaa upean sävykkäästi ja Kauko laulaa kiihkeästi. Silti mieleni täyttyy kysymyksistä.
Miksi Röyhkän ääni on moni paikoin miksattu kummallisen taustalle? Miksi yleisön huudot ovat vain pientä pihinää biisien väleissä? Missä ovat Kaukon välispiikit?
Pohjimmiltaanhan tässä on kyse vain tuhdista nipusta erinomaisia Kauko Röyhkä -lauluja vaihtoehtoisina versioina. Sekään ei ole vähän, ja toki Nartun poskettoman kovaa svengiä ja irtonaista soittoa kuuntelee enemmän kuin mielellään.
Jarmo Heikkisen ja Tommi Vikstenin kitarat risteilevät pökerryttävän hienosti, Heikki Tikka soittaa rumpuja elävästi ja Mats Huldénin basso vyöryttää kaiken ylle paksun grooven. Tällaista bändiä ei ole toista. Tulkinnan väkevyydessä maestro jääkin usein yhtyeensä jalkoihin, laulaen paikoin jopa hajamielisen tuntuisesti. Mutta toisinaan – esimerkiksi Paha maan aikana – Kauko voihkii lähes pelottavan maanisesti.
Pois valoista onnistuu parhaimpina hetkinään palauttamaan mieleen livekeikkojen hien ja hurmoksen. Sen enempää livetallenteelta ei liene realististakaan toivoa. Onneksi sitä elävää herkkua on luvassa lisää taas tänä syksynä.