Battle Born on ensimmäinen The Killers -levy, joka kuulostaa vain bändiltä itseltään. Kun The Killers julkaisi Hot Fuss -debyyttinsä (2004), verrattiin sitä syystäkin brittiläisiin kollegoihinsa, kun taas kakkoslevyllä Sam’s Town (2006) ilmiselvät referenssit poimittiin Bruce Springsteenin juurevasta maailmasta. Day & Agen (2008) kimaltavat bileet saivat puolestaan käyttövoimansa Pet Shop Boysin sarkastisesta tanssipopista. Nämä askeleet olivat kuitenkin kaikki pakollisia ennen kuin The Killers pystyi jalostumaan nykyiseen muotoonsa.
Nyt The Killersin ei tarvitse enää todistaa kenellekään mitään ja tämän voi Battle Born -levyllä myös kuulla. Yhtyeen sointi on aina ollut iso ja dynaaminen, mutta nyt mukaan on tarttunut roima annos todellista muskelia. Kun tähän yhdistää Brandon Flowersin kiistämättömän kyvyn sorvata hienoja melodioita, on lopputulos lähellä häränsilmää.
Sana ”eeppinen” on levyarvioissa kupattu lähes käyttökelvottomaksi, mutta Battle Bornia se kuvaa täydellisesti. Edes hieman kankealta alkuun kuulostanut Runaways-sinkku ei levyn lentoa onnistu torpedoimaan. Huomionarvoinen seikka on myös se, että huolimatta nimekkäästä tuottaja-armeijasta albumi kuulostaa hyvin johdonmukaiselta ja linjakkaalta. Osansa kehuista ansaitsee yhtyeen uran alkuvaiheisiin vahvasti vaikuttanut Alan Moulder, joka tauon jälkeen on palannut The Killersin lähipiiriin.
The Killers on uransa alusta alkaen kuulunut ehdottomiin suosikkibändeihini. Aina tätä ei ole ollut helppo myöntää, mutta Battle Bornin korskeaa ravia kuunnellessa faniutta tekee mieli julistaa avoimesti koko maailmalle. Tässä bändistä on vain jotain maagista.
