Seattlelainen Kinski ei ole ainoa nykyisen indie-kentän yrittäjä, joka rakentaa soundinsa yhdistelemällä raskaan huumerockin sävyjä modernimman taiteilun tyylikeinoihin. Eikä yhtye ole myöskään lajinsa parhaimmistoa. Siinä missä Comets On Fire, Black Mountain ja Dead Meadow yltävät parhaimmillaan rajustikin aivoja natisuttavaan meininkiin, Kinski jää fuusiossaan pyörimään puolimatkan krouviin.
Down Below It’s Chaos -kiekolla kuullaan paikoitellen komeaakin kitarapörinää, mutta aika pintaliitelyksi ja tekotaiteiluksi touhu kokonaisuutena jää. Kahden musiikillisen universumin yhdistämisyritys muuttuu väliinputoamiseksi.
Moderniksi kitararocklevyksi Kinskin tuotos on sävellyksellisesti liian köyhä ja monotoninen. Maukkaat tuotannolliset jipot ja pitkät introt lupailevat räjähdystä, jota ei koskaan tule. Pidättely ja junnaus muuttuvat nopeasti tylsyydeksi. Hapokkaaksi jumitukseksi Kinski on taas liian kevyt ja nörttimäinen. Meluisaksi ja raskaaksi kaavailtu ääniaallokko ei ole sittenkään riittävän paksua ja härskiä vakuuttaakseen. Kevyt ujeltelu ja nappuloiden vääntely ei räjäytä kenenkään tajuntaa.