Jo ensisilmäys kielii aikeista palata juurille. Uutuuden kannessa toistuu ensialbumin kuvateema pikkutytöstä ja häneen kohdistuvasta uhasta. Korn katsoi tehneensä riittävästi kokeiluja – joihin se ajautui yrittäessään karistaa jäljittelijät perästään – ja ajan kypsyneen peruuttamiselle alkuaikojen yksinkertaisempaan työstöön. Se merkitsi tuottaja Ross Robinsonin paluuta bändiä ruoskimaan.
Korn III ei syyllisty yksi yhteen mallintamiseen kahdelta ensimmäiseltä levyltä, vaan ennemminkin on kyse energiatasojen, yleisen fiiliksen ja konstailemattomien biisien vertautumisesta uran lähtökohtiin. Samanlainen psykoosimetalli tuskin enää taittuisikaan 16 vuotta myöhemmin. Silti kielisoitinten massiiviseksi kasvava valli jurottaa todella matalalla ja vihaa ja epätoivoa kylvetään huomattavasti viimeaikaisia levyjä enemmän. Samalla säilytetään kokemuksen myötä kasvanutta kertosäeherkkyyttä ja seesteisyyttä ja päädytään yhtä lähelle juuria kuin 2000-luvun historiaa. Korn III tuottaa ensiluokkaisesti groovaavia biisejä, joita kaivettaessa bändi kehuu Robinsonin ajaneen heidät liki hermoraunioiksi, mutta myös kummallisen hengettömiä ja tasapaksuja ratkaisuja.
Pulppuavan energiansa ja armottoman groovensa ansiosta Korn III lyö monta aiempaa studiolevyä. Monster-energiajuomaa lienee litkitty riittämiin.