KORPIKLAANI: Voice Of Wilderness

On ironista, että Korpiklaania tullaan vertaamaan Finntrolliin, vaikka Korpiklaanin nokkahahmo, kitaristi/laulaja/säveltäjä Jonne Järvelä työsti kansanmusiikkivaikutteista metallia Shamanin riveissä jo ennen Finntrollin syntyä.

Musiikillisesti Korpiklaanin toista albumia Voice Of Wilderness voisi kutsua kansanmusiikkivaikutteiseksi speed metalliksi. Tempo on rivakka, kun riffit sylkevät perinteisiä pikametalliriffejä ja viulut, haitarit, jouhikot ja huilut soittavat lähinnä Kaustisen kansanmusiikkijuhlilta tuttuja melodioita. Pitäisikö tämän tahdissa vetää polkkaa ja ripaskaa vai puida nyrkkiä ilmaan? Todennäköisesti molempia.

Samu Oittinen on loihtinut levylle muhkean ja elävän soundimaailman, missä jokainen soitin soi rikkaasti ja löytää luontevasti paikkansa. Siksi onkin sääli, että kappalemateriaali jättää toivomisen varaa. Hienoja melodioita löytyy yllin kyllin, mutta kun kappaleet soitetaan joko speed metallisesti nakuttaen tai sen puolitempoisena variaationa, alkaa sovitusten samankaltaisuus vaivata levyn puolenvälin jälkeen.

Jonne Järvelän härmäläinen englanninkielen ääntämys lähinnä hymyilyttää, mutta mitä muuta voi odottaa yhtyeeltä, jonka nimi on Korpiklaani?