Mikäli on allekirjoittaneen tavoin pitänyt Korpiklaania aina enemmän tai vähemmän huumoriyhtyeenä, lyö Kulkija sopivalla tavalla luun kurkkuun. Bändi on toki aina soittanut taitavasti ja on syystäkin genrensä suosituimpia yhtyeitä, mutta viimeistään nyt se osoittaa hallitsevansa paljon muutakin kuin hilpeät ryyppyrallatukset.
Eeppisissä kappaleissa on tarttuvia melodioita, iskeviä riffejä ja tanakkaa poljentoa. Tuotantopuolta on mietitty tarkkaan, mutta turhaan hiomiseen ei ole sorruttu. Lisäksi lyriikkaosastolla mennään vakavilla vesillä, mutta vältetään kielemme pahimmat ja korneimmat latteudet sekä tahattomat koomisuudet.
Juuri ne bändille kaikkein epätavallisimmat biisit ovat levyn suola ja esimerkiksi haikea Harmaja soi erityisen uljaasti. Myös raskaammalla osastolla taotaan lujaa, josta hyvänä esimerkkinä toimii Korppikalliota. Ja kyllä, myös niitä sahdinhajuisia yhteislaulujakin löytyy.
Reilusti yli tunnin mitassa olisi kuitenkin varaa karsia löysää pois ja tiukentaa kokonaisuutta. Lisäksi laulaja Jonne voisi rohkeammin käyttää laajempaa palettia tulkinnoissaan ja laulaa hitusen enemmän taidolla kuin tunteella. Kokonaisuus on kuitenkin reilusti plussan puolella.
