LAAKSO: Grateful Dead

Arvio julkaistu Soundissa 5/2016.
Kirjoittanut: Pekka Laine.

Arvio

LAAKSO
Grateful Dead

2000-luvun ruotsalaisen melodisen kitararockin lupauksiin kuulunut Laakso on erinomainen esimerkki yhdestä Ruotsin ja Suomen rockkulttuureita toisistaan erottavasta piirteestä. Ruotsissa on aina ollut riesaksi asti ”laaksoja” eli bändejä, jotka soittavat angloamerikkalaista indiehenkistä musiikkia lähes yhtä hyvin kuin angloamerikkalaiset indiehenkiset yhtyeet. Suomessa tätä tarjontaa on alkanut tulla enemmälti vasta viime vuosina.

Kyseessä on vaikea laji, jossa hyväkin yritys yltää usein vain kohtuullisen korvikkeen tasolle. Laakso ei missään nimessä ole yhtye vailla lahjoja. Bändin tärkein taiteellinen ase on laulaja-lauluntekijä Markus Krunegård. Laakso on ollut telakalla vuosikausia Krunegårdin hyvin sujuneen soolouran takia. Ruotsinkielellä tehdyt Laakso-miehen soololevyt ovat olleet täynnä raikasta ja suurella sydämellä tehtyä popmusiikkia. Niitä vasten kuunneltuna Grateful Dead tuntuu hieman valjulta julkaisulta. Tyylikkäästi soitettu ja laulettu kitarapop on oikein pätevää työtä jokaista piirtoa myöten. Kevytmelankoliaa ja jostain etäisestä U2-juuresta kasvavaa paatosta on varmasti sekoitettu vilpittömin mielin. Massasta erottuva persoona on valitettavasti matkan varrella kadonnut perusruotsalaisen tyylitajun alle.

Lisää luettavaa