LAAKSO: Mother, Am I Good Looking

Voiko olla suurempaa häpeää: vuoden 2007 toistaiseksi parhaan suomenkielisen rocklevyn tekee ruotsalainen yhtye! Ainoa tie ulos tästä piinasta on ottaa Kent-prinsiippi käyttöön ja julistaa Laakso-yhtye vahvan härmäläisen geeniperimänsä ansiosta puoliksi suomalaiseksi.

Ruotsalaisen indie-kentän toivoihin kuuluvan Laakson tapauksessa suomalaisuus ei ole merkityksetön teema. Yhtyeen perustaneiden laulaja Markus Krunegårdin sekä kosketinsoittaja David Nygårdin perheiden juuret juontavat Torniojokilaaksoon ja sieltä edelleen Suomeen. Vaikka bändin varsinainen laulukieli on englanti, päätti Krunegård yhtyeineen tempaista ja toteuttaa pitkään kyteneen idean suomeksi lauletusta levystä. Laakso matkusti isän ja äidin maahan kesällä 2005 ja tuloksena syntyi riemastuttava Mämmilärock.

Mämmilän kylässä taltioitu levy iskee lujaa monestakin syystä. Yhtye soittaa tiukasti ja sen britti-indien pohjalta ponnistava sointi on uljas ja luonnollisesti virtaava. Markus Krunegårdin sävellykset ovat komeita poppiksia yksinkertaisessa melodramaattisuudessaan. Hänen sanoituksensa ovat aivan oma lukunsa. Ainakaan minä en muista kuulleeni ihan vastaavaa. Suomenkielisen koulun poikana käynyt poppari vyöryttää ihmissuhteista, elämänsolmuista ja puolimyyttisestä suomalaisuudesta kietoutuvat tarinansa kielellä, joka on jännittävästi vanhahtavaa, hieman reissussa rispaantunutta ja samalla äärimmäisen ilmaisuvoimaista.

Krunegård lataa asiansa lapsenomaisella innolla, jonka edessä on pakko nostaa tumput ilmaan. Nämä laulut ovat koskettavia, villejä ja helvetillisen hauskoja. Väkisin herää ajatus, että kielen hienosäätöjen ja rock-lyriikan pompöösien periaatteiden unohtaminen mahdollistaa omaperäisemmän ja suoremmin asioiden ytimeen iskevän ilmaisun: "Poikamiehen elämä on yhtä käteenvetämistä/kaipaus on jatkuva."

Hurripojan hehkutukset Hanoi Rocks -konsertista startanneesta bailuodysseiasta, Juice Leskisen laulujen parantavasta voimasta ja nuoren parin monimuotoisesta riitelystä ovat samalla kodikkaita ja hieman outoja. Onko 26-vuotias ruotsalainen löytänyt uuden tavan mellastaa suomalaisen rockin ydinosaamisalueella?

Ruotsissa ja suuressa maailmassa Laakson uusin julkaisu on siivosti englanniksi laulettu Mother, Am I Good Looking. Alternative-guru Jari Haapalainen on tuottanut poikain laulut komeasti soivaksi paketiksi, jolla on kaikki menestymisen edellytykset. Yhtyeessä on persoonallisuutta ja aitoa intohimoa, jolla luulisi yltävän ainakin laatupoppareille sopivaan keskiraskaaseen kansansuosioon.

Toivottavasti myös Mämmilärock saa jatkoa. Isän ja äidin maa tarvitsee lisää aitoa ruotsalaista suomirockia!