Levyarvio: Aavistus pelastuksesta tuomiopäivän alla – Pelko nousee vauhdilla kotimaisen indierockin eturiviin

Arvio julkaistu Soundissa 5/2019.
Kirjoittanut: Jari Mäkelä.

Arvio

Pelko
Sukupuuttoaalto
Pelkolevy

Saara Kemppaisen ja Niilo Tenkasen luotsaama Pelko nousee uutuudellaan kotimaisen indierockin eturiviin. Bändin aiemmin viehättäneet isot ja suttuiset kitaravallit saavat nyt väistyä melodisemman ja hiotumman ilmaisun tieltä.

Kertakuulemalla päähän iskostuva avausraita Yksi katse riittää keventää muuten aika synkkää teemalevyä. Katastrofi uhkaa ja romahdus on väistämätön. Albumin parasta kappaletta valittaessa Kemppaisen ja Tenkasen yhdessä tulkitsema, tuomiopäivän tunnelmat hienosti vangitseva massiivinen vyörytys Komeetta laittaa kauniille nimikappaleelle komeasti kampoihin. Toivo lienee menetetty, mutta viimeiset hetket voidaan nauttia suloisesta melankoliasta Kent vs. Ladytron -poljentoisella kappaleella Näit minusta unta. Romanttinen Suede-balladi Haaksirikko antaa aavistuksen pelastuksesta.

Tenkasen laulamat biisit toivat viimevuotiselle esikoislevylle mukavaa vaihtelua. Sukupuuttoaallon tasokkaammassa seurassa Mä hengitän -kappaleen sanoitus kuulostaa keskeneräiseltä ja kulmikkaasti rokkaava Uudestisyntynyt nuoren Röyhkän tekorankalta uholta. Ne ovat vain pieniä kauneusvirheitä albumilla, joka nousee kirjoissani tänä vuonna ilmestyneiden kotimaisten levyjen parhaimmistoon.

Lisää luettavaa