Levyarvio: Behemothin keulahahmon americana-projekti jämähti paikalleen – Uudella levyllä vierailijoita piisaa

Arvio julkaistu Soundissa 10/2021.
Kirjoittanut: Vesa Siltanen.

Arvio

Me And That Man
New Man, New Songs, Same Shit, Vol. 2
Napalm

Black metal -yhtye Behemothin keulahahmon Adam ”Nergal” Darskin sivuprojekti jatkaa tummien folk/country/americana-kappaleiden tehtailua viime vuonna ilmestyneen levyn jatko-osalla, jonka nimi kertookin jo kaiken tarpeellisen. Nämä murhaballadit ovat kaikkia amerikkalaisen roots-musiikin oppikirjaesimerkkejä ja kliseitä mukailevia pastisseja, jotka eivät muutamaa piristävää poikkeusta lukuun ottamatta tarjoile mitään, mitä Darskin esikuvat eivät olisi jo vuosikausia sitten tehneet ja vielä paljon autenttisemmin.

Albumin pihvi on sen monissa vierailijoissa, joista osa onnistuu tulkinnoissaan paremmin kuin toiset. Parhaimmasta ja yllättävimmästä päästä ovat Myrkur, Arch Enemyn Alissa White-Gluz, jonka puhtaat laulut pääsevät kerrankin oikeuksiinsa, nickcavemäisesti vetävä David Vincent (Vltimas, ex-Morbid Angel) sekä Douglas Blair (W.A.S.P.), joka soittaa komean soolon kappaleessa Coldest Day In Hell. Samalla kappaleella laulavalla Mustaschin Ralf Gyllenhammarilla sitä vastoin menee koko homma täysin yliyrittämiseksi ja niin överiksi että irvistyttää.

Parhaimmat hetket olisi kannattanut tiivistää mukiinmeneväksi ep:ksi. Pitkäsoittomitassa on liikaa höttöä ja vahva déjà vu -fiilis.

Lisää luettavaa