Levyarvio: Black Midin dada vie aivan uusiin sfääreihin – Kirjava sekoitus ei tarjoile pikavoittoja

Arvio julkaistu Soundissa 7/2022.
Kirjoittanut: Mirko Siikaluoma.

Arvio

Black Midi
Hellfire
Rough Trade

Black Midi ei ole aiemminkaan tehnyt itsestään helposti lähestyttävää, mutta free jazzista ammentavan matematiikkarockin ja suoranaisen dadan välillä tasapainoileva Hellfire-kolmoslevy vie lontoolaisten ilmaisun uusiin sfääreihin. Albumin avantgardistinen kansi kuvastaa harvinaisen hyvin, mitä tuleman pitää.

”Ladies and gentlemen, are you ready for the sporting event of the year?” kysyy kuuluttaja Sugar/Tzu-kappaleen alussa ja kohta seuraavan tykityksen perusteella sillä taidetaan tarkoittaa tapaa, miten Black Midi kohtelee soittimiaan. Yhtyeen virtuoottista soittoa on maustettu hyvällä maulla torvia, jousia ja muita orkesteri-instrumentteja, mikä antaa Hellfirelle elokuvallisen sysäyksen.

Hellfire ei tarjoile pikavoittoja, vaan sille lämpenee hiljalleen. Black Midi onnistuu omalla kahjolla tavallaan olemaan hauska, vaikkakin biisien välillä kokonaisuutta katkovat radioskitit ovat kulunut trooppi.

Hellfire on kirjava sekoitus, joka maalailee mariachi-soundeilla ja latinalaisrytmien vivahteilla, pukee post-punkin uusiin sävyihin ja tuo ajoittain mieleen Mr. Bunglen roiskimisen. En ota selvää mitä tapahtuu, mutta jollain kierolla tavalla nautin siitä.

Lisää luettavaa